Valtion raha

Jatkoa kirjoitukseen Digieuro - YaC.

Nykyisenä tietokoneaikana on mahdollista yksityistää raha kokonaan. Siirtää rahanteko-oikeus liikepankeille ja samalla säilyttää valtion mahdollisuus verottaa rahalla maksettuja ostoja.

Tällä tarkoitan sitä, että jokainen liikepankki saa halutessaan laskea liikenteeseen oman rahansa, kun se vain on vapaasti vaihdettava.

Näin vastuu rahan arvosta siirtyy poliitikoilta rahamarkkinoille eli "pääomapiireille"; kansalta suurpääomalle. Epäonnistumiset maksetaan omistajien pussista, ei kansan selkänahasta.

Tilanne valtion kannalta

Valtiolla luonnollisesti on myös oma pankkinsa. Tämän valtion pankin rahalla se maksaa kaikki velvoitteensa. Näin valtiolta ei koskaan lopu raha eikä sen tarvitse lainata mistään lisää. Valtion tulot edelleen muodostuvat veroista, kuten tähänkin asti. Nämä verotulot muodostavat raha- / valuuttavarannon, joka on valtion rahan katteena.

Kun valtiolla on eri valuutta kuin veronmaksajalla, luovuttaa veronmaksaja vain veron suuruisen omaisuuden valtion käyttöön, ei osallistu enempää valtion menoihin esim jakamalla menonsa valtion kanssa kuten tapahtuu yhteisvaluutassa. (Kaikki samaa rahayksikköä käyttävät jakavat keskenään myös menonsa.)

Jos valtio kuluttaa enemmän kuin tienaa sen raha inflatoituu ja päinvastaisessa tapauksessa deflatoituu muihin rahayksikköihin nähden.

Valtion rahan käyttöönoton seurauksena virkamieskunnan oma etu vaatii, että valtio laatii ylijäämäisiä budjetteja. Näistä ylijäämistä virkamiehet palkitaan rahan deflatoitumisen seurauksena tulevalla palkan arvonnousulla.

Jos ylijäämäisiä budjetteja toteutetaan vuodesta toiseen, joutuu valtio sijoittamaan ylijäämäänsä markkinoille, vaikkapa valtionyhtiöihin ja sitä kautta omaisuutta alkaa kertyä valtion hallintaan. – Virkamieskunnan etu taas vaatii, että valtionyhtiöitä hoidetaan hyvin, jotta palkkakehitys olisi nouseva; tällöin virkamieskunnan etu ei tule esim siitä, että joku heistä saa hyväpalkkaisen eläkeviran valtionyhtiössä.

(Laitan linkin tähän jos jatkan tarkastelua palkansaajan jne kannalta.)